Heipä hei maailma!

11.2

Tänään keskustaan! Lean tyttären poika on luvannut näyttää minulle Manchesteriä. Saa nähdä mitäs kaikkea saankaan selville.

Hintataso on täällä hieman korkeampi kuin Suomessa. Keskustassa varsinkin hinnat ovat ylhäällä. Helposti saattaa sokeutua punnan ja euron väliseen eroon. Nopeasti saattaa kerääntyä kolmenkymmenen euron kulut pelkästään ostaessa parin punnan tuotteita. Esikaupunki alueella on tosin huomattavasti halvempaa kuin ydinkeskustassa. Joten jos innostusta riittää niin eikun hyppäämään bussiin ja matkaamaan "landelle".

Eilen vietin kotoisan löhöily päivän asunnolla. Nauttin Suomesta tuodusta Juhla mokka kahvista ja hyvästä suomalaisesta seurasta skypen välityksellä. Asunnolla ollessa tutuksi tuli Englantilanen puhelinmyynti kulttuuri. Suoraan sanottuna vähintään kaksikertaa tunnissa jokin puhelinmyyjä soitti ja yritti myydä mitä nyt ikinä päähän pälkäti. Suurin osa myyjistä kuullosti ulkomaalaisilta, mistä tuli vain mieleen Slummien miljonääri elokuva, jossa päänäytteliä oli töissä puhelinmyyntifirmassa. Voin hyvin kuvitella intialaisten lista kädessä soittavan tänne asuntoja läpi.

Nyt kumminkin suomipäivä on ohi ja takaisin englannin vilskeeseen.

Kolmas päivä toden sanoo

9.10

Eilen olin Englantilaisen rouvan Lean seurassa, joka näytti minulle vähän naapuristoa. Asun siis Manchesterissä esikaupunkiauleella, lähellä paikkaa nimeltään Chalton. Chalton on Manchesterin keskustasta sellaiset suunnilleen neljä kilometriä etelään. 

Chalton on ihan mukavaa aluetta. Asunnot ovat hieman rupsahtaneessa kunnossa, mutta uskon, että alue ei poikkea suuresti Manchesterissä vallitsevasta miljööstä. Täältä löytyy vaikka minkä maalaisia ihmisiä, melkein enemmän ulkomaalaistaustaisia kuin perienglantilaisia. 

Heti aamulla kävelin Lean luokse. Joimme siellä aamu teet, jonka jälkeen lähdin kuuntelemaan Lean vetämää kuoroa. Tunnilla oli ihana tunnelma ja kaikki olivat hyvin iloisia. Minut esiteltiin ryhmälle kesken tunnin ja tunnin jälkeen melkeinpä kaikki jäsenet tulivatkin peräkkäin kyselemään mistä tulen, kauan olen, viihdynkö täällä. Valtavasti kysymyksiä ja jutustelua aivan vieraiden ihmisten kanssa, mutta samanlaista käytöstä oli ollut edellisenä päivänäkin kun Lea oli vienyt minua ympäri kaupunkia.

Chalton

Jutusteleminen tuntemattomien ihmisten kanssa on yllättävän rankkaa... Joten tunnin jälkeen kaipasin omaa rauhaa ja päätin käydä Chaltonin kirjastossa, joka näyttää todella näyttävä ulkoa. Se on mielestäni ihan näkemisen arvoinen. Manchesterissä ei loppujen lopuksi ole mitään hirveän hienoja tai upeita nähtävyyksiä, mutta kyllä täältä jotain löytyy.

Sisältä kirjasto oli hieman kömpelö, eikä jatkanut samaa loistoa, mitä ulkokuori olisi antanut olettaa

Läheltä kirjastoa löytyi upean näköinen pubi nimeltään The Sedgelynn. Rakennus oli aikaisemmin tarkoitettu snookerin peluuta varten, joten sisätilat ovat korkeat ja näyttävät. Asiakaskunta tuntui olevan vanhempaa polvea ja nuoria näkyi vain tiskintakana tarjoilemassa.

 Kirjastoa vastapäätä taas löytyi todella esteettinen ja pieni kahvila. Kävin siellä nauttimassa kupposen lattea ja brownien palasen. Brownien sisältä löytyi rusinoita, joiden kirpeys ei sopinut pehmeän suklaan makuun. Joten ihmeessä kannattaa kysyä mitä tuote sisältää ennen kuin sellaista alkaa popsimaan. Muuten Tea Hiveissa oli hyvää palvelua (pöytiin tarjoilu) ja kauniisti sisustettu. Suosittelen pientä pientä piipahtamista Tea Hiveiin.

Ensimmäinen aamu

Hyvää huomenta!

kello on 06.10 englannin aikaa ja tämä tyttö on pirteänä ylhäällä... Mutta ei hätää aurinko nousee siinä 20 vaille seitsemän! Radio oli jäänyt päälle ja siellä piretänä puhelee aamu porukka yön pakkasesta (-1C) ja pattereista, joihin pystyy määrittelemään mihin asteeseen ne haluaa huonetta lämmitettävän.

Mutta tosiaan tänään sain tietää ettei talojen lämmitystä pidetä päällä koko aikaa!!! Vaan ne pitää sammuttaa aina välillä, koska muuten se saattaa ylikuormittua. Hetken jo kerkesin ajatella että täällä voisi oikeasti olla lämmin. Joten eikun lämmöt pois ja kaupungille.

Mennessä syömään aamupalaa tajusin, että asunto on yllättävän romanttinen jossa asun. Pitää vain osata nähdä pienet yksityiskohdat. Join nautinnollisesti aamukahvin viileässä keittiössä, syöden suomesta tuotua ruisleipää. Englannista ei löydy mistään kunnon ruisleipää sen voi sanoa.

Kaasuhella ja teevedenkeitin

Eteisen kengät

Keittiön ikkunalauta

Keittiö hyllykköä

Yläkerran portaikon pääty

Kun on yksin matkalla joutuu keräämään rohkeutensa ja tekemään asioita, joita normaalisti jättäisi tekemättä tai ajatusta "en kehtaa" ei ole olemassa. Joko ei kehtaa tai sitten ei ole tai tule mitään.

Tänä aikana kun olen täällä ollut olen tajunnut, että tosiaan en tiedä mitään mistään ja ainut tapa saada tietoa on joko haahuilla kaduilla tai nenäkiinni tietokoneessa. Asunto jossa asun kuuluu tätin miehelle ja heillä on jotain tuttuja täällä. Sain suomesta lähdettyäni yhden tuttavan numeron ja keräsin rohkeuteni, soitin hänelle. Puhelimessa vastaa vanhempi ruova henkilö. Samantien saan kutsuja kuorotapahtumiin ja hän sanoo voivansa näyttää Chaltonia, joka on esikaupunki alue, jonka vieressä asun. Kymmenen minuutin kävelymatkan päästä soitan ovikelloa ja oven avaa todella viehättävä lyhyt lähemmäs 70 vuotta oleva henkilö. Saan kutsun sisään asuntoon.

Kävelen asuntoon sisään kengät jalassa, takki päällä ja hän ohjaa minut suoraan olohuoneeseen. Ihmetykseni kysyn, että otanko kengät pois, mutta se ei kuulema ole tarpeellista. Kun täällä on niin kylmä että normaalisti pidetään ulkokengät jalassa sisällä. Tämä oli minulle uutta. Joten pidin takin visusti päällä ja kengät jalassa. Saan heti tee tarjoilun ja hän kertoo minulle paikoista, bussilipuista ja muusta mistä olisi hyvä tietää.

Kierrämme sen jälkeen Chaltonissa, joka on pieni esikaupunki alue lähellä manchesterin keskustaa. Löydän useita kirpputoreja, jotka ovat englannitain charityshops, eli tämmöisiä hyväntekeväis kauppoja. Monella on on jokin kohde johon ne sijoittavat rahaa, vähän niinkuin fida suomessa. Kadunkulmista löytyy myös monta bubia ja fish and chips-ravintolaa.

Englannin kielestä voin sanoa sen verran, että sitä ei kannata osata kovinkaan hyvin lausua, koska muuten sinut voidaan lukea paikalliseksi ja kohtelu ei ole niin turisti ystävällistä. Tämä nainen,joka auttoi minua, on nimeltään Lea. Hän kertoi minulle että kuullostan hyvin paljon etelä englannista tulevalta henkilöltä, eli hieman voisi sanoa ylimieliseltä. (Ihmettelinkin miksi kaupan kassat aina katsovat minua pahasti ja palvelu muuttuu heti huonommaksi kun alanpuhumaan) Manchesterissä puhe tapa on vähän karskimpaa kuulema. Eli täytyypä opetella puhumaan uudestaan näköjään :)

On hyvä olla jotain kontakteja maan sisällä mihin matkustaa se auttaa ihan yllättävän paljon elämistä.

Saapuminen

7. Helmikuuta

Herätys kello viiden aikaan aamulla ja lähtö Helsinki-Vantaan lentokentälle, suuntana Manchester. Jännitys oli melkein sietämätön. Ensimmäistä kertaa elämässäni suuntaan kohti uusia kokemuksia YKSIN. Tässä vaiheessa olisi varmaankin hyvä kertoa jotain itsestäni.

Olen parikymppinen tyttö, joka suoritti lukion kohtuullisin arvosanoin ja suuntasi suoraa työelämään. En tiennyt mitä halusin tehdä työkseni ja en suoraan sanottuna tiedä vieläkään. Parin vuoden jälkeen kahvilan tiskin takana hymyilemisestä tuli loppu kun kaksi viikkoa sitten irtisanoin itseni ja varasin matkan Iso-Britanniaan. Minulla on aina ollut palava halu matkailla ja nähdä maailmaa, joten vihdoinki päätin toteuttaa unelmaani.

Odottamassa lentokoneeseen
pääsyä

Täällä sitä nyt sitten ollaan. Lento meni hyvin. Kesti suunnilleen sen kolme tuntia. Lentomatkoista nautin aina tarjoilusta mikä tällä kertaa oli ihan maukas täysjyväsämpylä, appelsiini mehua ja kahvia. Kahvi maistuu aina mielestäni lentokoneessa jotenkin paremmalta en tiedä mistä se johtuu. Olen kuullut myös sellaisen utopisen väitteen, että alkoholi nousee päähän helpommin lentokoneessa. En tiedä kuinka totta se on, mutta hauska ajatus mielestäni.

Manchesterin lentokentällä tajusin, että olen lähtenyt ihan ummikkona matkaan. Minulla ei ollut mitään hajua paljonko yksi euro oli punnissa tai mitä ihmettä tulen tekemään tässä uudessa kaupungissa. Voin antaa vinkin, että näitä asioita kannattaa miettiä ennen matkalle lähtöä.

Ikkunani näkymä

Kumminkin! Asun siis tällähetkellä yksin paritalon puolikkaassa 3 kilometrin päästä ydinkeskustasta. Tämä tarkoittaa sitä, että viisi huoneinen talo on aika kylmä yksin tammikuussa, jolloin on kylmintä muutenkin koko Britanniasta. Huomauttaakseni englantilaiset talot eivät ole yhtä hyvin lämpöeristetyt kuin Suomen. Joten vinkki kaksi ei kannata matkustaa Manchesteriin keskellä kylmintä talvea, mutta tän tiesin kyllä tänne saapuessani. (Tällähetkellä minulla on päällä kolmet villasukat)

Kootakseni ensimmäisen päivän pointin yhteen tajusin, että Manchester on kylmä talvella, opettele kohteesta johon matkustat ja onni on aina jaettua! :D Joten tästä lähtee matkani käyntiin.