kello on 06.10 englannin aikaa ja tämä tyttö on pirteänä ylhäällä... Mutta ei hätää aurinko nousee siinä 20 vaille seitsemän! Radio oli jäänyt päälle ja siellä piretänä puhelee aamu porukka yön pakkasesta (-1C) ja pattereista, joihin pystyy määrittelemään mihin asteeseen ne haluaa huonetta lämmitettävän.
Mutta tosiaan tänään sain tietää ettei talojen lämmitystä pidetä päällä koko aikaa!!! Vaan ne pitää sammuttaa aina välillä, koska muuten se saattaa ylikuormittua. Hetken jo kerkesin ajatella että täällä voisi oikeasti olla lämmin. Joten eikun lämmöt pois ja kaupungille.
Mennessä syömään aamupalaa tajusin, että asunto on yllättävän romanttinen jossa asun. Pitää vain osata nähdä pienet yksityiskohdat. Join nautinnollisesti aamukahvin viileässä keittiössä, syöden suomesta tuotua ruisleipää. Englannista ei löydy mistään kunnon ruisleipää sen voi sanoa.
 |
| Kaasuhella ja teevedenkeitin |
 |
| Eteisen kengät |
 |
| Keittiön ikkunalauta |
 |
| Keittiö hyllykköä |
 |
| Yläkerran portaikon pääty |
Tänä aikana kun olen täällä ollut olen tajunnut, että tosiaan en tiedä mitään mistään ja ainut tapa saada tietoa on joko haahuilla kaduilla tai nenäkiinni tietokoneessa. Asunto jossa asun kuuluu tätin miehelle ja heillä on jotain tuttuja täällä. Sain suomesta lähdettyäni yhden tuttavan numeron ja keräsin rohkeuteni, soitin hänelle. Puhelimessa vastaa vanhempi ruova henkilö. Samantien saan kutsuja kuorotapahtumiin ja hän sanoo voivansa näyttää Chaltonia, joka on esikaupunki alue, jonka vieressä asun. Kymmenen minuutin kävelymatkan päästä soitan ovikelloa ja oven avaa todella viehättävä lyhyt lähemmäs 70 vuotta oleva henkilö. Saan kutsun sisään asuntoon.
Kävelen asuntoon sisään kengät jalassa, takki päällä ja hän ohjaa minut suoraan olohuoneeseen. Ihmetykseni kysyn, että otanko kengät pois, mutta se ei kuulema ole tarpeellista. Kun täällä on niin kylmä että normaalisti pidetään ulkokengät jalassa sisällä. Tämä oli minulle uutta. Joten pidin takin visusti päällä ja kengät jalassa. Saan heti tee tarjoilun ja hän kertoo minulle paikoista, bussilipuista ja muusta mistä olisi hyvä tietää.
Kierrämme sen jälkeen Chaltonissa, joka on pieni esikaupunki alue lähellä manchesterin keskustaa. Löydän useita kirpputoreja, jotka ovat englannitain charityshops, eli tämmöisiä hyväntekeväis kauppoja. Monella on on jokin kohde johon ne sijoittavat rahaa, vähän niinkuin fida suomessa. Kadunkulmista löytyy myös monta bubia ja fish and chips-ravintolaa.
Englannin kielestä voin sanoa sen verran, että sitä ei kannata osata kovinkaan hyvin lausua, koska muuten sinut voidaan lukea paikalliseksi ja kohtelu ei ole niin turisti ystävällistä. Tämä nainen,joka auttoi minua, on nimeltään Lea. Hän kertoi minulle että kuullostan hyvin paljon etelä englannista tulevalta henkilöltä, eli hieman voisi sanoa ylimieliseltä. (Ihmettelinkin miksi kaupan kassat aina katsovat minua pahasti ja palvelu muuttuu heti huonommaksi kun alanpuhumaan) Manchesterissä puhe tapa on vähän karskimpaa kuulema. Eli täytyypä opetella puhumaan uudestaan näköjään :)
On hyvä olla jotain kontakteja maan sisällä mihin matkustaa se auttaa ihan yllättävän paljon elämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti